Kesäkuntoon!

 Fjällrävenin Kajka-rinkan logokettu on talven ajan kaihoisasti pimeästä varustekaapista katsellut että eikö pääsisi ulkoilemaan. Talvivaelluksilla ahkio on rinkan syrjäyttänyt jo aikaa sitten, joten loppusyksystä lähtien kettureppu on pysynyt visusti sisällä aina viime viikonloppuun asti. Silloin eräänä aurinkoisena iltana kaivoin rinkan kaapista, keräilin kämpästä kaikenlaista tavaraa kirjoista, teltasta, vesipulloista ja valurautapaistinpannusta lähtien, pakkasin ne rinkkaan ja lähdin kävelemään kevätiltaan rinkka selässä ja kumisaappaat jalassa. Rinkan selkäänheittäminen ja selkätuntuma toivat mielen täyteen monia hienoja vaellusmuistoja niin, että suupielet hivuttautuivat vastustamattomasti korvia kohti. Vaikka vaellusmuistojen tuoma hyvä mieli jo itsessään olisi ollut kävelylenkin väärti, avasin tällä lenkillä myös Suurvaelluksen treenikauden.

Enään 5 viikkoa ja maisema vaihtuu!

 Treenikauteni pitää sisällään tunnin tai kahden kävelylenkkejä vähintään joka toinen ilta rinkka selässä ja saappaat jalassa. Tavoitteena on totuttaa kroppaa, erityisesti jalat, kävelyyn raskaan rinkan kanssa. Näin alussa rinkassa on massaa noin 20kg. Jahka kroppaa tottuu tähän ja askel alkaa tuntua liian kevyeltä, lisään rinkkaan 5kg tavaraa. Kun 25kg:n kanssa kintut alkavat taas liikkua turhan vikkelään,  lisään vielä 5kg. Tavoitteena on saada 30kg:n rinkka kulkemaan mukavasti näillä kävelylenkeillä. Lopullinen kropan totuttaminen kesän vaellukseen tapahtuu ensimmäisellä etapilla Hammastunturin erämaassa. Tällä etapilla keskimääräinen päivämatka on muihin etappeihin verrattuna lyhyempi juuri tämän takia.

Onko tällaisesta harjoituksesta hyötyä? Kokemuksesta voin sanoa että kyllä on!

Suurin huolenaiheeni ennen viime kesän pitkää vaellusta oli, kestäisivätkö jalkani reissun rasitukset vai olisivatko ne parin viikon tai kuukauden päästä niin pahasti rakoilla, etten voisi enää jatkaa. Tämän huolen siivittämänä aloitin kuukausi ennen retkeä samanlaisen harjoitusjakson kuin nyt. Lopulta kaikki sitten menikin paljon odotettua paremmin ja treenikausi oli menestys: koko reissulla jalkoihin tuli ainoastaan yksi, helposti compeedilla hoidettu rakko ja sekin ihan alkumatkasta! Muutenkin kroppa kesti reissun rasitukset todella hyvin, selkä- ja hartiavaivojakaan ei ollut ollenkaan.

On hämmästyttävää, kuinka nopeasti kroppa tottuu kantamaan rinkkaa. Ensimmäisenä iltana lähes ylivoimaisen raskas rinkka tuntuu jo muutaman harjoituslenkin jälkeen paljon kevyemmältä. Myöhemmin vaelluksellakin on paljon mukavampaa, kun kävelykuntoa löytyy heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Harjoituslenkeillä saa myös mukavasti päivän liikunta-ja ulkoiluannoksen. Jos ei huvita yksi tallustaa, lenkille voi houkutella kavereita seuraksi. Ajoittamalla lenkin sopivasti iltaan voi samalla reissulla nautiskella auringonlaskusta ja toisaalta välttää kätevästi sen ajan, jolloin ihmisiä on eniten lenkkipoluilla ja muilla ulkoilureiteillä. Jostakin syystä ihmisiä kun tuntuu ihmetyttävän ja hymyilyttävän vastaantulija, jolla on iso rinkka selässä ja kumisaappaat jalassa. Eipä siinä mitään, täytyy vain hymyillä takaisin. Kai se on hyvä hymylihaksiakin treenata, sillä viiden viikon päästä erämaan laidalla on taatusti hymy herkässä !

Kävelylenkkien lomassakin voi nauttia pienistä luontoelämyksistä. Auringonlaskuun ei kyllästy koskaan!