sunnuntai 10. huhtikuuta 2016
Kumisaapas vai vaelluskenkä?
Olen koko ikäni ollut kumisaapasmies. Kaikki retkeni, niin pitkät kuin lyhyet olen tehnyt kumisaappailla. Jalkaan ensin ohut sukka, siihen päälle villasukka, sujautetaan jalka sopivaan saappaaseen ja avot! Ei paremmasta väliä. Rakkoja tulee todella harvoin enkä koe jalan hikoontumista ongelmaksi. "Nilkan tuen" puutetta, johon vaelluskenkäihmiset usein vetoavat kumisaappaita parjatessaan, en ole myöskään kokenut ongelmaksi vaikka kaikenmaailman kivikoissa olen rinkan kanssa rymynnyt. Lisäksi kumisaapas on nopea ja helppo sujauttaa jalkaan tai ottaa jalasta pois. Myös sen kuivatus nuotiolla tai auringossa käy helposti.
Minulla ei ole kokemusta vaelluskengillä kävelystä. Muutaman kerran olen kaupassa käyttänyt vaelluskenkää jalassa, siinä kaikki. Ehkäpä juuri siksi olen kumisaapasmiehenä monesti katsonut vaelluskenkäihmisten retkeilyä pieni säälin tunne rinnassa. Kaikki näyttää niin vaikealta. Vaelluskenkä on hidas laittaa jalkaan ja samaten hidas ottaa pois. Vaelluskenkien varret ovat auttamatta lyhyet, mistä on kosteissa ja soisissa maastoissa ennen pitkää seurauksena märät kengät. Monesti puronvarressa vaelluskenkäihminen joutuu kauan etsiskelemään paikkaa, josta hän kuivin jaloin yli pääsisi. Sillä välin kumisaapasmies katselee touhua puron toiselta puolelta kuivin jaloin ja päätään pudistellen. Lisäksi laadukkaat vaelluskengät maksavat kaksi tai jopa kolme kertaa enemmän kuin hyvät kumisaappaat. Hyvä puoli vaelluskengissä lienee se, että sukat eivät pääse pyörimään jaloissa. Tätä ongelmaa kieltämättä joskus esiintyy kumisaapasmiehellä. Ehkäpä vaelluskenkien hyvät ominaisuudet kuitenkin voittavat niiden ongelmat, mene ja tiedä. Ehkäpä en vain tiedä paremmasta. Joka tapauksessa, kumisaappaan ylivertaisuuteen olen syvästi uskonut. Viime kesään asti.
Viime kesän pitkällä vaelluksella Kemihaarasta Kilpisjärvelle mielikuvani kumisaappaan ylivertaisuudesta sai ikävän särön. Lähdin matkaan totutusti luotettavilla Muckboot-saappaillani. Kyseiset saappaat olivat kestäneet kovaa käyttöä jo 5 vuotta ja luotin niihin kuin kallioon. Kuitenkin 4. päivänä kävellessäni Luirojärven itäpuolella heräsin ajatuksistani ihmettelemään kummallista läpsyttävää ääntä. Ääni kuului aina oikean jalan askeleella. Hetken tutkiskelun jälkeen huomasin että kengän pohja oli irronnut kärjestä lähtien noin 10cm:n matkalta. Onneksi pohjan alla oli vielä ohut muovipohja, joten vielä eivät varvut kutitelleet varpaita. Eipä siinä mitään, ilmastointiteippi hoiti homman ja vaikka matkalla pitikin suorittaa teippauksia ja liimauksia, kävelin helposti seuraavat 5 päivää Saariselälle. Siellä menin retkeilytarvikekauppaan ja ostin uudet nokialaiset, kuulemma kovaan käyttöön suunnitellut vaelluskumisaappaat, malliltaan Trek Outlast. Kengät tuntuivat uutuudestaan huolimatta heti alusta lähtien todella hyviltä ja jatkoin iloisin mielin matkaa. Vain 10 päivää myöhemmin oikean jalan saappaasta petti sauma Vaskojokivarressa Lemmenjoen kansallispuistossa. Viikkoa myöhemmin molemmissa saappaisa olikin jo reikiä. Yritin tietysti saappaita paikata, mutta eiväthän ne paikat saumojen kohdilla kauaa pysy. Tilanteen teki vielä kiusallisemmaksi se, että loppumatkalla Kilpisjärvelle ei enää ollut kauppoja, josta olisi voinut saada kunnon kengät. Koko loppuaika, noin 5 viikkoa, piti siis kävellä enemmän tai vähemmän kosteilla saappailla. Noh, loppujen lopuksi kostea kenkä kävelyyn tottuneessa jalassa kesällä ei ole mikään ongelma. Myöhemmin Ouluun palattuani sain takuun kautta tilalle uudet samanmalliset saappaat. Ne uudet sitten kestivät ainakin syksyn retket ihan hyvin.
Tämän kokemuksen jälkeen olin pitkään sitä mieltä, että seuraavalle pitkälle kesävaellukselle hankin vaelluskengät nimeenomaan niiden paremman kestävyyden takia. Olen kuitenkin viimeviikkojen aikana tullut toisiin ajatuksiin, koska edellä mainituista syistä vaelluskengät eivät vieläkään innosta. Lähden siis kesän Suurvaellukselle tutuilla ja toimivilla kumisaappailla. Ostan lähipäivinä vielä toiset saappaat varalle ja kävelen ne ennen lähtöä sopiviksi ja annan ne kaverilleni tarvittaessa pohjoiseen reitin varrelle lähetettäviksi. Lisäksi viime kesän tapaan mukaan lähtee kevyet leirikengät, joita voi tarpeen tullen käyttää myös vesistönylityksissä. Eiköhän tällä järjestelyllä pärjää. Kesällähän ei haittaa vaikka kävelyyn tottunut jalka olisikin vähän kostea. Märissä saappaissahan on myös yksi positiivinen puoli: sukat eivät pyöri jaloissa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Olipa hauska kuulla, että on nuoriakin saappaankuluttajia!
VastaaPoistaOlen vanha paikallisretkeilijä, ja 40-vuotiaaksi käyttänyt Kontioita huopavuorella. Nyt Nokialaiset eivät enää kestä, mutta onneksi löytyy paljon hyviä vaihtoehtoja; Aiglet kävivät vuorilla Norjassa ja tuntureilla Suomessa, sitten marssin Vikingeillä ja Muckbooteilla, mutta lopuksi olen päätynyt Vikingin Elk Hunteriin. Maalainen tarvitsee saappaat. Juuri siksi, että jos eteen sattuu oja tai lätäkkö, maalainen muuttuu turhankävelijäksi, ellei voi lompsia suoraan yli. Hauskoja matkoja ja kiitos blogista! IE
Kiitos kommentista! Pitääpä katsella mainitsemiasi saapasvaihtoehtoja jahka kenkäkaupoille ehdin.
PoistaSuosittelen kokeilemaan myös Sievin kevytsaappaita Footbalance-pohjallisilla, missä on vielä omat joustoelementtinsä.
VastaaPoistakairankulkija
Eksyin tänne Googlesta hakiessani tietoa vaelluskumppareista, kun etsiskelen itselleni taas uusia. Minäkin olen "kumisaapasmies" henkeen ja vereen, mutta sen koommin, kun Nokian Trek Plussani alkoivat vuotaa, en ole oikein löytänyt mitään ihan kymppiä niiden tilalle. Olen aika hukassa kumisaapasmarkkinoiden suossa... :D
VastaaPoistaviikarivartti.blogspot.fi
Viking Elk Hunter II myös itselläni. Voi veljet ja siskot että on hyvät saappaat :)
VastaaPoistaSievin kevytsaappaat ovat polyuretaania ja erittäin kestävät. Ensimmäisillä pareilla kävelin 10 vuotta. Nyt niistä alkaa varrensuu halkeilla mutta teräosassa ei vieläkään mitään. Ovat myös yllättävän lämpimät viileällä kelillä.
VastaaPoistaSaappaiden ainoa huono puoli on että saappaaseen kertyy kosteutta koko päivän käytössä. Vaihtoehtoina on laittaa reppuun varasukat, tai pidemmillä retkillä hyvä konsti on laittaa pohjallisen alle sanomalehtitaitos. Se imee hyvin kosteutta itseensä ja sen kun vaihtaa pävän mittaan aina uuteen niin sukka ei ala tuntua missään vaiheessa kostealta.