Kuivattuja unelmia

Suuresta energiankulutuksesta ja varmaankin myös olosuhteista johtuen ruoka on vaeltajalle aivan valtava ilon aihe! Monissa vastoinkäymisissä paras lohtu on lämmin ruoka tai taskussa oleva suklaalevy. Joskus se suklaalevy saattaa olla jopa ainoa lohtu. Koska ruoka on niin tärkeää sekä mielelle että ruumiille, on mielestäni aiheellista myös panostaa sen laatuun.

Olenkin jo aiemmin tässä blogissa mainostanut intoani kasvisten kuivatukseen. Innostuin kuivatuista kasviksista, kun törmäsin vuosi sitten uusiin vaelluskavereihin, jotka sitä antaumuksella harrastavat. Päätin sitten kokeilla itsekin viime kesän pitkää vaellustani varten. Kuivatut kasvikset toimivatkin kertakaikkisen loistavasti! Kasviksilla saa makua, näköä ja vaihtelua muutoin yksipuoliseen vaellusruokaan. Lisäksi kasviksista saa kuitua ja tärkeitä vitamiineja, jotka varsinkin pitkällä reissulla ja yksipuolisella ruoalla voivat jäädä muuten vähiin. Hienointa kuivatuksessa on kuitenkin se, kuinka vähän kasviksista lopulta jää jäljelle, kun kaikki vesi on haihdutettu. Esimerkiksi 1,7kg painavasta kaalista jäi kuivatuksen jälkeen jäljelle 125g! Hartiat kiittävät! 

Kasviksia voi kuivattaa helpoiten kiertoilmauunissa tai sitten varsinaisella kasviskuivurilla. Tänä keväänä kasvisten kuivatus käy tehokkaasti, koska sain kaveriltani lainaan toisen kuivurin. Kuivaus on periaatteessa helppoa puuhaa. Pilkotaan kasvikset, mahdollisesti ryöpätään ne, asetellaan kuivuriin ja odotetaan 10-18 tuntia. Ikävänä puolena on kuivureiden aikaansaama meteli. Viime viikkojen ajan kuivuriduo on jyllännyt keittiössä lähes yötä päivää ja olen joutunut oleskelemaan kotona korvatulpat korvissa, myös nukkuessa. Tuntuu siltä, että ääni käy koko ajan häiritsevämmäksi. Ensin se muistutti imuria, sitten ruohonleikkuria, nyt lähinnä suihkumoottoria. Onneksi jäljellä on enää yksi setti tomaattia, sitten korvat saavat levätä. Kuivatusta tänä keväänä helpottaa myös se, että saan ostettua perunat ja porkkanat valmiiksi kuivattuina Himangan kasviskuivaamosta. Kuivattua sipulia saa monista tavallisista marketeista. Laskeskelin, että kesän retkelle tarvitsen tomaattia ja paprikaa molempia 7,5kg (märkäpainossa), kaalia 8kg, sipulia 5kg sekä perunaa ja porkanaa molempia 8kg.

Vaelluksella käytän kuivattuja kasviksia sekä lounaalla että päivällisellä. Lounasta varten laitan aamulla muovipulloon muutaman desin vettä ja  kasviksia sekä soijarouhetta, jos sitä on tarkoitus lounaalla syödä. Aamupalan ja lounaan välisenä aikana kasvikset imevät vettä ja palautuvat lähes kuivatusta edeltäneeseen muotoonsa ja ovat valmiita käytettäväksi lounassa. Lounaan jälkeen laitan taas päivällisellä syötävät kasvikset pulloon likoamaan.

Kasvisten kuivattamisesta ja käytöstä on netti täynnä hyviä ohjeita ja mielipiteitä, joiden pariin Google avuliaasti johdattanee. Itse tykkään tästä sivustosta, kirjakin on hyvä.

Kuivatuksessa tietysti on oma työnsä. Kysymys lienee siitä, kuinka paljon on valmis näkemään vaivaa vaellusruokien eteen. Mikäli vaivaa jaksaa nähdä, ovat kuivatuksen mahdollisuudet rajattomat! Erikoisin tuntemistani kuivatukseen sopivista elintarvikkeista on fetajuusto, jota paljon käytänkin lyhyemmillä retkillä. Luultavasti löytyy vielä paljon erikoisempiakin kuivatuksen kohteita. Voisikohan taakan keventämiseksi myös huumorintajun kuivattaa? Voi tosin olla, että se ei enää tämän kuivemmaksi tule...