Ruokaa reitin varrelle

Kuten aiemmin on jo tullut mainittua, retken ruokahuollon järjestän lähettämällä neljä ruokalaatikkoa matkalla oleviin kyliin: Njurkulahteen Lemmenjoelle, Näkkälään Enontekiölle sekä Norjaan Karasjoelle ja Tana bruhun. Valitsin jo aikaa sitten jokaisesta kylästä sopivantuntuisen matkailufirman huoltopisteeksi. Kaikissa paikoissa tähän vaellusprojektiin suhtauduttiin ilahduttavan positiivisesti. Sovittiin, että lähettäisin toukokuun puolivälissä ruokalaatikon jokaiseen paikkaan odottamaan kunnes itse saavun paikalle kuukautta tai paria myöhemmin. Ahkun tuvalta Lemmenjoella ja Näkkälän eräpalveluista luvattiin lisäksi, että he voivat hankkia minulle myös voita ja makkaraa seuraavaa etappia varten, koska noissa kylissä ei ole kauppoja. Mieltä lämmittävää avuliaisuutta!

Ruokapyramidi. Kuvassa osapuilleen koko kesän kuivaruoka poislukien kuivatut kasvikset.

Etappien eväiden suunnittelu kävi vanhojen rutiinien pohjalta helposti. Täytyi vain miettiä eväät yhdelle parin viikon mittaiselle vaellukselle ja soveltaa tuota settiä pienin muutoksin joka etapille. Koska evääni ovat nykyisin lähes samat kaikilla retkillä, ei etappien eväslistojen tekemisessä mennyt kuin pari tuntia. Sitten eräänä päivänä pyysin autoilevan kaverini avuksi eeppiselle kauppareissulle, jolla hankimme ajan säästämiseksi koko reissun kuivaeväät kerralla. Oli varsin veikeää valita karkkihyllystä 23 suklaalevyä! Eväiden osalta on jäljellä enää ruokien annostelu, pussittaminen ja siirtäminen postitettaviin laatikoihin. Tuossa hommassa saa muutaman illan varmaankin kulumaan.

Retken ruokahuollon järjestämisessä näin edeltä käsin on tietty oma vaivansa. Toinen vaihtoehto olisi tietysti ostaa eväät kaupoista retken varrelta. Tässä on mielestäni muutama ongelma. Ensinnäkin kauppojen sijainti rajoittaisi vakavasti retken reittiä. Toiseksi parin viikon eväiden hankkiminen kaupasta on yllättävän työlästä kesken retken, varsinkin kun kauppojen valikoimista ei ole edeltäkäsin tietoa. Lisäksi väsyneenä mieluummin lepää kuin stormailee kaupassa. Viime kesänä taivallettuani pari viikkoa ilman lepopäivää menin Karesuvannolla kauppaan tarkoituksenani ostaa joitakin eväitä seuraavalle viikolle, muistaakseni piti hankkia 5 lounasta ja 5 päivällistä. Väsymyksestä johtuen pyörin varmaankin tunnin hyllyjen väleissä saamatta oikeastaan mitään aikaan! Sattumalta nähtyäni peilissä rähjäisen ja loppuunajetun näköisen sällin tajusin että hommasta ei tosiaan tule mitään ilman lepopäivää. Voi vain kuvitella, kuinka työlästä samassa tilanteessa olisi hankkia kahden viikon täydelliset eväät.

Reissuun on kiva lähteä kun tietää että huollosta ei tarvitse stressata ja voi keskittyä nauttimaan erämaasta ja vaelluksesta. Kun sitten pitkän etapin päätteeksi saa tutun ruokalaatikon silmiinsä, tuntuu kuin näkisi pitkästä aikaa vanhan hyvän kaverin! Jälleennäkemistä tietysti vielä entisestään riemastuttavat laatikossa odottavat etapinpäätöksen juhlistamisherkut!