Etappi 3: "Jokainen hetki ilman sadetta on vain hetki ennen sadetta"

Terveiset Karasjoelta! Olen juuri læhdøssæ seuraavalle taipaleelle, pysæhdyin matkan varrelle paikkakunnan kirjastoon kirjoittamaan tænne muutaman rivin.

Otsikon puolivillaiseen lausahdukseen kiteytyy edellisen etapin kokemukseni Finnmarkin sææstæ. Sadetta tosiaankin riitti paria ensimmæistæ pæivææ lukuunottamatta læhes joka pæivæ enenmmæn tai væhemmæn. Eihæn se kulkemista suuresti haitannut kun nykyajan kalvovaatteet ovat niin hyviæ, mutta kyllæ jatkuva sade kaikista puuhista hieman raskaampia tekee. Maastot olivat Øvre Anarjohkan kansallispuistossa kyllæ komeita ja viihdyin siellæ hyvin. Erityisesti valtava jækælæn mææræ hæmmæstytti, sillæ noilla mailla eivæt poronpallerot syø kaikkea poronpallerojækælææ kesæisin niin kuin Suomessa. Muutenkin Norjan puolen eræmaat olivat miellyttævæn alkukantaisen ja kesyttæmættømæn oloisessa tilassa verrattuna Suomen Lappiin. Loputtomilta tuntuvat koivikot, kosteat suot ja infernaaliset puronvarsipajukot vælillæ kysyivæt huumoriakin.  Elæinhavaintoihin kuuluivat mm. hirvet, ketut, kotkat ja metsæhanhet. Kalaa, erityisesti taimenta, tuli hienosti muutamana ensimmæisenæ pæivænæ, mutta sateiden myøtæ lisæruoan tulo hiipui ja loppumatkasta pieni nælkæ ehtikin jo kintereille.

Nælæn ja pienen væsymyksen takia pidin nyt retken puolivælissæ pari lepopæivææ Karasjoella. Ohjelmaan kuului læhinnæ siis syømistæ ja lepoa, vuorotellen. Nyt olo on taas erinomainen ja on hienoa pææstæ liikkeelle! Nyt onkin edessæ retken raskain taival, sillæ matka on pitkæ ja suuria korkeusvaihteluja on odotettavissa. Myøs ajallisesti etappi on varsin pitkæ, mikæ tietysti hieman keventææ pæivæmatkoja mutta paisuttaa rinkkaa alkumatkasta. Onneksi rinkan kantoa on tæssæ vaiheessa retkeæ jo tullut harjoiteltua.

No niin, matkaan taas! Ehkæpæ Tana brusta pææsen taas tænne jotain kirjoittelemaan.