perjantai 15. heinäkuuta 2016

Etappi 4: Tunturitouhuja

Terveiset Tenojoen varresta! Saavuin tænne toissapæivænæ ja olen parhaillaan toipumassa rankasta rupeamasta tunturissa. Tæmæ neljæs etappi tosiaankin oli odotusten mukaisesti raskas. Ensimmæisen viikon vaellus sujui leppoisasti hyvæssæ sææssæ ja kalaisten vesien æærellæ. Tæmæn jælkeen alkoi hieman vastustaa, kun ensiksi hølmøilin itselleni mahataudin syømællæ liian kauan lionneita kasviksia. Tauti meni kepeæsti ohi muutaman pæivæn makaamisella. Tæmæn jælkeen tuulet kææntyivæt pohjoiseen ja olosuhteet muuttuivatkin sitten jonkin verran raskaiksi kovien tuulien, sateiden ja sumujen takia. Mutta eipæs siinæ mitææn, kivaa oli vastuksista huolimatta! Haasteitakin pitææ vælillæ olla tæmmøisillæ retkillæ.

 Luonto tarjosi mukavaa vaihtelua edellisten etappien metsæisiin maastoihin verrattuna.  Maisemat olivat komeita, vælillæ jopa kylmæævæn jylhiæ (silloin kun niitæ sumulta næki), kalavedet antoisia ja elæimet ja kasvit mielenkiintoisen erilaisia. Koin matkalla yhden koko retken hienoimmista luontoelæmyksistæ tæhæn mennessæ, kun erææn tunturin rinteessæ taukoillessani ahma jolkotteli sille ominaiseen tapaan nækøpiiriini noin 75 metrin pææhæn. Komea otus!

Tællæ kertaa saan laitettua muutaman kuvankin esille. Enemmæn tarinaa ja kuvia seuraa sitten syksyllæ.

Nyt ajatukset ovat jo seuraavassa etapissa. Huh huh, nopeasti tæmæ kesæ vaan menee. Tæmæ viimeinen, retken pisin etappi tulee olemaan kævelyn osalta kevyempi verrattuna aikaisempiin, mutta sen vastapainona ruokahuoltoni nojaa enemmæn kalastukseen. Eli væhemmæn kævelyæ, enemmæn kalastusta, kuulostaa todella mainiolta! Lisæksi veljeni tulee noin 10 pæivæn pææstæ seurakseni noin viikoksi, joten yksinvaellus jææ hetkeksi. Retki pæættyy viimeistææn Nellimiin reilun 3 viikon pææstæ tai sitten ruokatilanteen niin vaatiessa jo aikaisemmin. Jænnittævæ pætkæ tulossa! Nyt læhdenkin tæstæ kauppaan hankkimaan evæitæ ja sitten lepææmææn Suurvaelluksen loppuhuipennusta varten!

Kahluusauva on erinomainen apuvæline jokien ylityksissæ!

Næissæ maisemissa kelpaa leireillæ.


Erææn joen alkulæhteillæ.


Karuja maastoja tunturiylængøllæ. Taustalla Rasttigaisa.


Tæhæn on tultu...

Tuulta, sadetta, sumua ja kuvan kaltaista maastoa. Pitkæ pæivæ...

Graavirautua, tunturieræmaiden suurinta herkkua!



2 kommenttia:

  1. Mitä on tapahtunut ä -kirjaimille? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ä- ja Ö-kirjaimeni ehtivät kai pitkän retken aikana jo norjalaistua... :)

      Poista