Olen aina ollut innokas kalamies. Vasta viime kesän pitkällä vaelluksella ymmärsin, kuinka erilainen fiilis kalastuksessa on kun virvelin tyvipäässä on pari viikkoa kuivamuonilla porskuttanut nälkäinen vaeltaja! Kalastus on silloin täynnä suuria tunteita eikä ole mitään väliä minkä lajin tai kuinka isoja kaloja saa, kunhan vain saa jotain ruoan jatkoa. Kun muutaman tunnin virvelöinnin jälkeen parikiloinen hauki vihdoin iskee ja sen saa jännittävän väsyttelyn jälkeen haalattua rannalle, on ilo sanoinkuvaamaton! Pitkästä aikaa saa syödä vatsansa täyteen! Sellaista iloa ei normaalissa yltäkylläisessä kaupunkielämässä pääse koskaan kokemaan.
Raskaan rinkan kanssa maastossa liikkuessa energiankulutus on valtavaa. Muutaman viikon kävelyn jälkeen kroppa huutaakin kyltymättömästi lisää ruokaa. Kuitenkin eväitä hankkiessa täytyy yrittää hillitä rinkan paisumista niin, että sen vielä saa selkään ilman Pekkaniskan palveluksia. Pyrinkin siihen, että ruokaa ei ole mukanani enempää kuin se, mitä vähintään tarvitsen matkan taittamiseen kestävällä tavalla eli kovin paljon laihtumatta. Tästä tietysti on seurauksena se, että kannetuilla eväillä ei ole varaa syödä itseään kylläiseksi juuri koskaan. Kalastus antaa kuitenkin mahdollisuuden päästä tuohon etuoikeutettuun ja kuninkaalliseen olotilaan. Tuoreesta kalasta saa myös tärkeitä ravintoaineita ja vitamiineja tasapainottamaan yksipuolista kuivamuonaa. Viime kesän pitkällä vaelluksella tällainen eväiden suunnittelu onnistui hyvin. Nälkä vaivasi kalattomina aikoina jonkin verran, mutta se ei kuitenkaan vielä oikeasti haitannut kulkemista. Koko retken aikana laihduin vain muutaman kilon, joten ruokaa kuitenkin oli kaikenkaikkiaan riittävästi. Toivottavsti sama toimii ensi kesänäkin.
Kalastuksessa on tietysti hankalaa se, että saaliin saaminen voi kestää Ahdin, tuon ailahtelevan atraimenheiluttajan, mielenliikkeistä riippuen hyvinkin kauan eikä Hän änkyrälle päälle sattuessaan kalaa suo vaikka puronvarrella virvelöisi tuntikausia. Siksipä täytyy harkita tarkkaan, kuinka paljon kalastamalla saatuun lisäruokaan uskaltaa nojata. Näin etenkin, jos on aikataulun kanssa liikkeellä.
Kesän viimeisellä etapilla Tana brusta Nellimiin teen pienen kokeilun ja tukeudun normaalia enemmän kalastukseen ruoan hankinnassa. Tavoitteena tällä kolmen viikon etapilla on kalastaa vähintään viikon lounaat ja päivälliset. Tämän takia keskimääräinen päivämatka viimeisellä etapilla onkin muihin etappeihin verrattuna lyhyempi. Eväät ovat pitkän etapin takia muutenkin hyvin pelkistetyt, joten kalalla tulee olemaan todella suuri merkitys. Tuskin maltan odottaa tätä haastetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti