Lähtö

On tullut vihdoin aika taas lähteä uuteen seikkailuun! Kaikki valmistelut on tehty: reitti suunniteltu, kartat hankittu, eväät mietitty, kasvikset kuivattu, ruokaostokset tehty sekä ruokalaatikot lähetetty ja rinkka pakattu. Kämppä näyttää oudon tyhjältä, kun viimeiset pari kuukautta pöydillä ja lattioilla on pyörinyt kaikennäköistä vaellusroinaa. Nyt kun kaikki on pakattu, tunnelma on kuin muutossa. Noh, eräänlainen muuttohan tässä kysymyksessä onkin. Muutto erämaahan 80:ksi päiväksi. Viimeisen kahden kuukauden aikana olen käyttänyt valtavasti aikaa ja voimia tämän projektin eteen. Vaellukselle valmistautuminen on projektin myötä ehtinyt muuttua lähes elämäntavaksi. Nyt valmisteluvaihe jää taakse ja on aika omaksua toinen, yksinkertainen, luonnonläheinen ja seikkailullinen elämäntapa erämaassa.

Virallinen varustekuva. Ruokalaatikot taustalla maailmalle lähdössä.

Viime päivinä retkikuntien koostumukset etapeille ovat lähes varmistuneet. Ensimmäiselle etapille Hammastunturin erämaahan tulee kaveri mukaan. Lisäksi viidennelle eli viimeiselle etapille saan retkiseuraa ainakin toiselle viikolle, ehkä myös kolmannelle. Näin ollen vaellan retken aikana kokonaista kaksi kuukautta yksin! Näin pitkä yksinvaellus on haasteena mitä mainioin!

Haasteena tämä retki tuleekin olemaan omalla kohdallani suurin koskaan tähän mennessä. Retki on pitempi kuin koskaan niin ajallisesti kuin matkallisesti. Kroppa joutuu välillä koville ja pitkä yksinvaellus asettaa myös henkisen jaksamisen koetukselle. Lisäksi erätaidot ja ongelmanratkaisukyky tulevat monien uusien ja yllättävien tilanteiden edessä jälleen testatuiksi. Oppimisen ja kokemusten myötä ne tulevat myös nostettua jälleen uudelle tasolle. Yksi tämän retken tarkoituksista onkin harjoittaa tietoja ja taitoja vielä haastavampia seikkailuja varten.

Retken antia voi vain arvailla. Uskon että se on taatusti jotain todella hienoa. Odotan ikimuistoisia luontokokemuksia, jännittäviä seikkailuja ja lukemattomia pieniä ja suuria hetkiä, joiden myötä tuntee olevansa elossa enemmän kuin koskaan kaupunkielämän betoninharmaassa perusarjessa.

Tähän blogiin olisin halunnut kirjoittaa ennen lähtöä vielä yhden kirjoituksen koskien vaelluksen turvallisuusasioita, mutta ajanpuutteen vuoksi se jääköön myöhäisempään hetkeen. Huoltopisteissä on ymmärtääkseni mahdollisuus käyttää tietokonetta, joten mahdollisuuksien ja jaksamisen mukaan kirjoittelen tähän blogiin joitain kuulumisia matkan varrelta. Myöhemmin syksyllä palattuani kotiin julkaisen tarkemmat retkikertomukset kuvien kera.

Enää ei ole jäljellä oikeastaan muuta kuin fiilistellä lähtöä. Tunnelmat ovat osittain tietysti haikeat kun tutut ihmiset ja tuttu Oulun kaupunki jää pitkäksi aikaa taka-alalle. Haikeuden kuitenkin peittoaa valtava innostus ja jännitys tulevasta kesästä! Arjen paikallaan pyörivän oravanpyörän sijaan seuraavat kuukaudet ainoa suunta tulee olemaan eteenpäin. Esteistä huolimatta aina eteenpäin, kohti seuraavaa erämaalaaksoa, tunturijonoa tai auringossa kimaltelevaa erämaajärveä. Nyt vaan rinkka selkään ja solekko lähteä!