Etappi 1: Keväinen Hammastunturi

Terveisiä Lemmenjoelta! Suurvaelluksen ensimmäinen etappi Ivalosta Hammastunturin erämaan halki sujui hyvin ja aika leppoisissa tunnelmissa tutun retkikaverini seurassa. Kelit olivat vuodenaikaan nähden todella hienot ja lämpimät, ainoastaan pari sadepäivää osui kohdallemme. Otimmekin olosuhteista kaiken irti kiireettömien aamupuuhien, päiväunien sekä taivasalla nukuttujen öiden muodossa. Pääsimme myös kalan makuun parilla järvellä.

Oli hienoa nähdä, miten joka paikassa uusi elämä oli juuri nousemassa taas esiin talven jäljiltä. Ensimmäisiä vihreitä versoja puski esiin sieltä täältä, lintujen laulu täytti kaikki metsät ja vesien rannat sekä pienen pieniä vasoja kipitti porotokkien mukana. Pysähdyimme usein pitkiksi ajoiksi makoilemaan metsäkankaille tai tunturipaljakalle vain kuuntelemaan ja katselemaan ympärillemme. Huomasin että pieni kiikari tuo paljon lisää ulottuvuutta luonnon tarkkailuun.

Lisää juttua kuvien kera tältä ensimmäiseltä etapilta seuraa syksyllä reissun jälkeen, jahka saan kuvat käsiteltyä ja tarinat kirjoiteltua.

Kaverini lähti aamulla kotiinpäin, kiitokset hänelle mainiosta retkiseurasta. Hammastunturin erämaan etappi oli hyvä kenraaliharjoitus seikkailuun, joka toden teolla alkaa vasta nyt. Jalat ovat tottuneet kävelyyn ja varusteet on testattu toimiviksi. Ikäväksi yllätykseksi kompassini hajosi matkalla, mutta onneksi kaverini myi minulle uuden suunnannäyttäjän. Jännittävintä on nyt alkava pitkä yksinvaellusosuus, jota suunnitelman toteutuessa jatkuu kokonaista pari kuukautta. Jännittävää, mutta samalla innostavaa!

Nyt olen Ahkun tuvalla pakkaamassa rinkkaa ja hieman lepäämässä. Illalla matka taas jatkuu joen yli erämaahan ja seuraavalle, pari viikkoa kestävälle etapille. Kiitokset Ahkun tuvan henkilökunnalle ruokalaatikon säilytyksestä, muutamien eväiden hankinnasta ynnä muusta avusta.

Seikkailu jatkuu!