Ruokabloggailu jatkuu, tällä kertaa retken ruokalistan esittelyn muodossa. Suosikkieväisiini kuuluu soijarouhe, joka on tällä menulla hyvin edustettuna. Ja miksei olisi! Tämän lähes jumalaisen aineen ominaisuudet kun sopivat vaeltajalle loistavasti: se on kevyttä, pakkautuu pieneen tilaan, on ravitsevaa ja maku..., no, se ei ole ongelma. Laskin, että koko retkellä soijapitoisia aterioita tulisi reippaasti toistasataa! Tietysti kalalla pystyy korvaamaan soijarouheen, mikäli Ahti anteliaalle päälle sattuu. Tunnetusti soijassa on todella hyvin proteiinia, mutta ainoana proteiinin lähteenä se ei välttämättä takaa riittävän monipuolista ravitsemusta ja kala täydentääkin hyvin soijan puutteita niiltä osin.
Vaelluspäivän pääruoat ovat aamupala, lounas ja päivällinen. Normipäivänä aamupala nautitaan leirissä ennen lähtöä, lounas matkalla ja päivällinen uudessa leirissä.
Aamupalan osalta olen vastikään siirtynyt puurosta mysliin. Tämä siksi, koska puuron keittäminen nuotiolla on työlästä ja lisäksi pannu yleensä törstettyy niin, että sitä joutuu jälkeenpäin pesemään. Myslissä ei näitä ongelmia ole, tarvitsee lämmittää vain vesi. Mysli tosin vie rinkassa enemmän tilaa. Tulevana kesänä nautin aamuisin rusinapähkinämysliä kuuman veden, marjakiisselin ja kuivatun leivän kanssa.
Lounaassa tärkeintä on nopeus. Tunturissa vesisateessa ja/tai kylmässä tuulessa ei huvita pysähtyä pitkäksi aikaa lounasta loihtimaan. Lounaani koostuu nuudelien, couscous-ryynien, tonnikalan, soijarouheen ja kuivatun sipulin, porkkanan, tomaatin ja paprikan erilaisista yhdistelmistä. Täytyy vain lämmittää nuotiolla tai kaasukeittimellä vesi, johon sitten lisätään valmiiksi liotetut kuivatut kasvikset ja soija sekä nuudelit tai couscous. Mikäli kävelypäivä on poikkeuksellisen pitkä, pyrin matkalla kalastamaan toisen lounaan vastaan tulevista puroista ja järvistä. Joskus kalaa tulee, joskus taas ei. Toisen lounaan merkitys on todella suuri pitkänä päivänä. Pari keitettyä harjusta saa ihmeellisesti väsyneenkin jalan taas nousemaan!
Kävellessä on hyvä olla jotain syötävää tasaisen energiansaannin turvaamiseksi. Ennen mussuttelin matkalla pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, nykyään pelkkää suklaata sen paremman energia/massa-suhteen takia. Aamulla valmistellut eväsleivät ovat erinomainen lisä, mikäli leipävarannot antavat myöten. Myös suolakalasta saa hyvin potkua kävelyyn.
Päivällisen voi leiriytymisen jälkeen hyvällä kelillä kokkailla rauhassa nuotiolla ja pahalla kelillä teltassa, joten siihen voi käyttää enemmän aikaa ja vaivaa kuin lounaaseen. Päivällisvalikoimassani on kuusi vaihtoehtoa: soija-riisi-kaalipata, soija-tomaatti-pastasoosi, soija-porkkana-perunakeitto sekä pussiruokaosastolta italian-, meksikon- tai havaijinpadat, luonnollisesti soijarouheella höystettynä. Iltamenu koostuu parhaassa tapauksessa tuoreesta kalasta paistettuna tai keitettynä, ikävämmässä tapauksessa kuumasta vedestä ja näkkileivästä.
Poikkeuksen tähän ruokalistaan tekee viimeinen ja pisin etappi, jossa ruoat ovat pelkistetymmät ja perustuvat enenmmän tuoreeseen kalaan. Mukaan tuleekin paljon riisiä ja perunamuussijauhetta. Keveys ja pieneen tilaan pakkautuminen on valttia.
Ruokalista voi kuulostaa suppealta ja yksinkertaiselta, mutta luotan siihen, että kaikkein paras mauste, nälkä, tekee lähes jokaisesta ateriasta mieltä ylentävän ja ruumista ravitsevan elämyksen. Viime kesän retkelläkin joka-aamuinen kaurapuuro maistui aamu aamulta aina vain paremmalta. Loppua kohden jo iltaisn nukkumaan mennessä fiilistelin, että "onpas mahtavaa kun aamulla saa syödä lämmintä kaurapuuroa!".Olisipa normaalissa kaupunkielämässäkin niin helppoa olla tyytyväinen niin vähään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti